SOITA MEILLE JA KYSY LISÄÄ: +358 9 8561 7177
Julkaistu 13.1.2023 10:22
Moni yritys on hienosti herännyt tarkastelemaan oman toimintansa hiilijalanjälkeä viime vuosina. Aihe on tullut tutuksi monelle yritykselle, mutta EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) tulee velvoittamaan yrityksiä raportoimaan muun muassa ilmastovaikutuksistaan entistä laajemmin. Samaan aikaan yritysten vastuullisuuden Due Diligence -velvoite tiukentuu, mikä pakottaa yritykset tunnistamaan ja korjaamaan arvoketjujensa osat, jotka loukkaavat tai vahingoittavat ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa. Mitä tämä sitten tarkoittaa hiilijalanjäljen laskennan osalta?
Yritysten ilmastovaikutusta mitataan hiilijalanjäljellä, joka kertoo, miten paljon kasvihuonekaasupäästöjä yrityksen toiminnasta muodostuu. Useimmat hiilijalanjälkensä laskeneet yritykset ovat tähän mennessä rajanneet laskennan omassa kontrollissaan oleviin suoriin päästöihin (scope 1) sekä ostoenergiansa päästöihin (scope 2), ja jättäneet arvoketjun päästöt (scope 3) laskennan ulkopuolelle. Houkuttelevaksi tämän rajauksen on tehnyt se, että nämä tiedot ovat usein helposti kerättävissä ja yrityksen vaikutusmahdollisuudet kyseisten päästöjen pienentämiseen ovat suhteellisen hyvät. Yrityksen mittavimmat päästöt syntyvät kuitenkin usein juuri sen arvoketjussa.
Hiilijalanjälkilaskentaa ohjaava GHG Protocol -standardi jakaa kasvihuonepäästöt kolmeen kategoriaan sen mukaan, millaiset mahdollisuudet yrityksellä on vaikuttaa päästöjen muodostumiseen.
Kiristyvien vaatimusten myötä yritysten on jatkossa tarkasteltava toimintansa päästöjä koko arvoketjunsa ajalta, eli sisällytettävä laskentaan myös scope 3 ulottuvuus. Myös tässä korostuu Due Diligence -huolellisuusvelvoite: on arvioitava, mitkä ilmastovaikutukset ja näkökulmat ovat yrityksen arvoketjussa merkittäviä, ja tehtävä laskennan rajaukset sen perusteella. Mikäli joitakin merkittäviä tietoja ei kohtuullisella vaivalla saada hankittua, on yrityksen tällöin kerrottava mihin toimiin se aikoo ryhtyä datan saatavuuden parantamiseksi. Kuulostaa ehkä vaivalloiselta, mutta myös suopealta. Maaliin ei tarvitse päästä vielä ensimmäisellä kierroksella, vaan laskentaa voidaan laajentaa ja täsmentää sitä mukaa, kun osaaminen ja tiedonkeruu paranevat.
Mitkä sitten tulevat olemaan laskennan laajenemisen suurimmat sudenkuopat? Erityistä huomiota on kiinnitettävä laskennan rajauksiin ja kokonaisuuden hallintaan siten, että se ohjaa tekemään oikeita valintoja. Jos esimerkiksi hiilineutraaliutta tavoittelevista yrityksistä A päättää hankkia vihreää kaukolämpöä yritys B:n tehdessä toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi ja sitä kautta hiilineutraalin toiminnan järjestämiseksi, tekee yritys B enemmän päästöjä alentavia toimenpiteitä, vaikka A:n hiilijalanjälki saattaa olla nolla. Hiilineutraalius ei siis ole itseisarvo, vaan sen yhteydessä on aina tarkasteltava mihin se viittaa ja millaisia rajauksia on tehty.
Jatkossa korostuu siis yhä enemmän nykytilanteen selvittämisen rinnalla suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi. Kunnianhimoisimmat yritykset ovat jo nyt laatineet itselleen päästöseurantaa varten tavoitteellisen tiekartan. Voit lukea tästä prosessista täältä. Menikö pää jo ihan sekaisin? Ota yhteyttä meidän vastuullisuusasiantuntijoihimme, niin sparraillaan yhdessä!
Katja Björk,
Vastuullisuusasiantuntija
© EcoReal Oy 2016–2023
